Identiteetti muuttuu usein pakosta, ei valinnasta. Kun sairastuminen tai vamma muuttaa arjen suunnan, moni jää yksin kysymyksen kanssa: mitä tästä voi rakentaa?
Minulle kokemustoimijuus ei ollut projekti. Se oli jatkumo sille, mistä olen jo puhunut kanavissani – identiteetistä, stigmoista, esteettömyydestä ja siitä, ettei oireita tarvitse hävetä. Halusin viedä keskustelun pois yksittäisestä selviytymistarinasta ja kohti rakenteita.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi, mitä kokemustoiminta Suomessa oikeasti tarkoittaa ja miten siihen pääsee mukaan.
Mitä kokemustoiminta on Suomessa?
Kokemustoiminta tarkoittaa koulutetun henkilön jakamaa omakohtaista kokemustietoa sosiaali-, terveys- ja koulutussektorilla. Se ei ole vertaistukea, eikä se ole terapiaa. Se on jäsenneltyä, tavoitteellista ja usein korvattavaa toimintaa.
Toimintaa koordinoi Suomessa esimerkiksi Kokemustoimintaverkosto, joka on järjestöjen yhteistyömalli kokemustoiminnan koulutukseen ja rakenteistamiseen.
Kokemustoimija:
- puhuu oppilaitoksissa
- osallistuu kehittämistyöhön
- toimii työryhmissä
- tuo palveluihin kokemusnäkökulman
Kyse ei ole tarinan kertomisesta. Kyse on kokemuksen jalostamisesta tiedoksi.
Miten kokemustoimijaksi pääsee?
1. Hakeudu koulutukseen
Kokemustoimijan peruskoulutus kestää tyypillisesti muutamia kuukausia ja sisältää:
- oman tarinan jäsentämistä
- esiintymisharjoittelua
- rajojen tunnistamista
- rakenteellisen vaikuttamisen perusteita
Koulutus on tärkeä, koska ilman sitä toiminta jää helposti henkilökohtaiseksi purkamiseksi.
2. Liity järjestötoimintaan
Paikallisyhdistykset ja valtakunnalliset järjestöt tarjoavat verkoston. Omat ensimmäiset mahdollisuudet avautuivat aktiivisuuden kautta. Hallitustyö ja viestintävastuu syvensivät ymmärrystä siitä, miten vaikuttaminen toimii käytännössä.
3. Rakenna oma ääni
Tämä on vaihe, jonka moni ohittaa.
Kokemustoimijuus ei ole pelkkä sairaskertomus. Se on näkökulma.
Mistä kulmasta puhut?
- Identiteetistä
- Esteettömyydestä
- Mielenterveydestä
- Työkyvystä
- Stigmasta
Kun oma teema kirkastuu, puheenvuorot muuttuvat johdonmukaisiksi.
Mitä kokemustoiminnasta ei usein sanota?
Se kuormittaa
Omasta elämästä puhuminen toistuvasti vaatii rajaamista. Kaikkea ei tarvitse jakaa. Ammatillisuus suojaa.
Se ei ole pikaratkaisu toimeentuloon
Palkkiot vaihtelevat. Toiminta on usein osa laajempaa kokonaisuutta. Siksi omaa osaamista kannattaa laajentaa: kirjoittaminen, kouluttaminen, sisällöntuotanto.
Identiteetti muuttuu
Kun siirryt “potilaasta” tai “asiakkaasta” kehittäjäksi, rooli muuttuu. Se voi olla voimaannuttavaa – mutta myös hämmentävää.
Kenelle kokemustoiminta sopii?
Sopii henkilölle, joka:
- on käsitellyt omaa tilannettaan riittävästi
- haluaa vaikuttaa rakenteisiin
- pystyy puhumaan kokemuksestaan ilman että se rikkoo joka kerta
Ei välttämättä sovi, jos:
- oma tilanne on akuutti ja kriisissä
- rajojen asettaminen on vaikeaa
- motiivi on pelkkä näkyvyys
Miksi tämä voi olla merkityksellinen polku?
Kokemustoiminta antaa mahdollisuuden muuttaa kipu tiedoksi ja yksittäinen tarina rakenteelliseksi vaikutukseksi. Se ei poista sairautta tai vammaa, mutta se muuttaa suhdetta niihin.
Seuraavassa kirjoituksessa avaan, miten oma ääni rakennetaan niin, ettei kokemustoimijuus kuluta loppuun – ja miten siitä voi rakentaa kestävän, eettisen ammatillisen polun.
Jos aihe koskettaa, pysy mukana.
